Tenhola

Tenhola kautta aikojen

Tenala -nimen arvellaan polveutuvan sanoista ”thegn” (soturi)  ja ”ala”, joka muinaisruotsiksi tarkoittaa uhripaikkaa. Suomenkielinen Tenhola lienee johdettu etunimestä Tenho.
Tenhola sijaitsee Salpausselän jatkeella, joka ulottuu Hankoniemeltä Bromarviin.
Alueella on ollut asutusta runsaan 4000 vuoden ajan.  Hautalöytöjä on tehty pronssikaudelta1300 – 500 eKr ja Fastarbyn maaperästä on hautojen lisäksi löydetty merkittävä jäänne todennäköisesti rauta-aikaisesta aluksesta.
Alkuperäiset asukkaat lienevät olleet suomalaisia heimoja; arviolta 500 jKr näkyy vastaavasti skandinaavista ja saksalaista vaikutusta.
Etelärannikolle muuttivat ensimmäisinä ehkä ruotsalaiset (Nyland, Uusimaa). 1200-luvulla ruotsalaisia muutti Tenholaan ja täällä oli  ilmeisesti jo oma seurakunta.
Tenholan asukkaista enemmistö on alun alkaen ollut ruotsinkielistä. Suomenkielisiä on muuttanut etupäässä kylän pohjois-ja länsiosiin; Finbyn ja Svenskbyn nimet kertovat molempien kieliryhmien olemassaolosta.
Historiankirjoissa Tenhola mainitaan ensi kerran vuonna 1329.
Tenholaan kuuluivat alkujaan Bromarv, koko Hankoniemi ja osia nykyisestä Pohjasta.
1500-luvulla läänitettiin uudelleen kokonaisia pitäjiä; vuonna 1557 Tenhola joutui Kustaa Vasan pojan, Juhana-herttuan alaisuuteen. Vuonna 1680 perustettiin suomalainen seurakunta.
Tenholan asukasluku on vaihdellut huomattavasti eri aikoina. Vuonna 1771 se oli arviolta sama kuin parisataa vuotta aiemmin.
1800-luvun lopulla alkoi koko Suomessa mittava maastamuutto. Vuosina 1870-1914 muutti Tenholasta 30 ja Bromarvista 67 asukasta Hangon kautta maailmalle.
Tenholan väestömäärä on ollut korkeimmillaan v.1920, jolloin pitäjässä laskettiin olevan 4719 asukasta.

Vuonna 1977 liitettiin Tenhola ja Bromarv jälleen yhdeksi kunnaksi, joka säilyi itsenäisenä aina vuoteen 1993.
Tenhola oli osa Tammisaaren kaupunkia vuosina 1993-2008 ja kuuluu vuoden 2009 alusta pitäen Raaseporiin.

 

Arki ennen

Kylät, talot ja kodit

Vuonna 1571 Tenholassa oli kaikkiaan 117 kylää ja arviolta 2114 asukasta. 1681 oli säädetty talon kooksi vähintään tupa ja yksi kamari ja vierastupa. 1800-luvulla alettiin rakentaa jopa kaksikerroksista paritupaa, jossa oli kamari. Lillvikistä löytyy kaksikerroksinen talo vuodelta 1807.  Herraskartanot saivat ikkunalasit 1600-luvulla, maatalot noin sata vuotta myöhemmin.

Rikos ja rangaistus

1500-luvulta alkavat ensimmäiset rikosmerkinnät. Tenholassa tuolloin tavallisin laittomuus oli humalassa esiintyminen ja sitä seuranneet tappelut ja muu sopimaton käytös. Murhia tai tappoja tehtiin harvemmin: vuosilta 1827-1899 luetellaan yhteensä neljä murhaa, yksi tappo ja yhdeksän lapsenmurhaa.  Lapsenmurhasta sai kuolemanrangaistuksen.
Harparskogista kotoisin ollut Kajsa Mattsdotter 1600-luvun lopulta lienee ollut viimeinen, joka Tenholassa mestattiin noitana.
Tuomarit valittiin kansanäänestyksellä ja käräjäoikeus kokoontui tavallisesti kolme kertaa vuodessa.  Paikkakunnan nimismies oli tärkeä valtion virkamies. Oikeudessa hän toimi syyttäjänä. Nimismieheksi oli tapana valita varakas talonpoika, jonka tila sijaitsi sopivasti kulkureitin varrella. Tenholan ensimmäiseksi nimismieheksi v.1524 valittiin Mårten Andersson Olsbölestä.

Kestikievarit pääteiden varrella

Jo keskiajalla kestikievareissa yövyttiin kohtuuhintaan. Vuoteen 1649 saakka olivat nimismiehet velvoitettuja majoittamaan kruunun virkamiehiä kuten tuomaria tämän tullessa käräjille.
Ensimmäinen maininta Jören Jönssonin kestikievarista Tenholan Finbyssä on vuodelta1585.  Kestikievarin pitäjä nautti verohelpotuksista ja hänellä oli myös anniskeluoikeudet.  Olsbölen kestikievarilla oli anniskeluun yksinoikeus jopa  Stocksuddin markkinoilla.  Tämä kestikievari toimi aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.   Kyrckbackan kestikievari tarjosi majoitusta toiseen maailmansotaan asti, Kristinetorpin täyshoitola Gennarbyn pohjoispuolella puolestaan toimi vuoteen 1962.
Tenholan ensimmäinen krouvi lienee ollut kirkonmäellä ja siitä on maininta vuodelta 1556. 1600-luvulle saakka nautittiin lähes pelkästään olutta, usein runsaastikin, sillä silloinen olut oli verrattain laimeaa. 1730-luvulta tunnettuja krouveja Tenholassa olivat Gennarbytorpet, Rombykrogen (kuului Prästkullan kartanolle), Svenskby gästgiveri, Olsböle krogtorp.
Valtakunnan tärkein maantie, Suuri Rantatie Turun ja Viipurin välillä kulki Tenholan pitäjän halki. Nykyään tien nimi on Kuninkaantie. Tenholan ja Tammisaaren välillä oli jo 1600-luvulla tie, mutta se oli vaikeakulkuinen.  1800-luvulle saakka kiersivät suuret kuormat ja hevospelit Pojovikenin kautta.  Tenholasta mentiin Gennarbyn kautta Österbyhyn, mistä pääsi vuokraveneellä lahden yli.
Vesireitti itä-länsisuunnassa kulki sekin Tenholan kautta. Tenholasta etelään kulkevalla  väylällä työskentelivät monet pitäjän miehet.
Rautatieyhteys Hyvinkäältä Hankoon, joka avattiin vuonna1873, merkitsi paljon pitäjän elinkeinoelämälle.
Ensimmäiset autot ilmaantuivat 1900-luvun alussa. Svartån linnan Hjalmar Linder sai lisänimen Fan (Piru), kun hän Ranskasta ostamallaan autolla (kuljettaja kuului kauppaan) huristeli holtitonta vauhtia kapeilla maanteillä.
Ensimmäiset linja-autot läntisellä Uudellamaalla aloittivat liikennöinnin 1920-luvulla.

Kunnan palvelut ja terveydenhuolto

Tenholan  oma kunnantalo valmistui vuonna 1909 arkkitehti Hjalmar Åbergin piirtämänä.
Postilaitos on toiminut vuodesta 1638; oma postitoimisto saatiin Tenholaan vuonna 1885. Alueen ensimmäinen posti oli Porkkalassa jo 1630-luvulla, Tammisaareen posti saatiin vuonna 1743.
Tenholan Säästöpankki vuodelta 1847 oli Suomen ensimmäinen maalaissäästöpankki. Se siirtyi kunnan omistukseen pari vuosikymmentä myöhemmin.
1600-luvun kerjäläissäädös sekä kirkkolaki velvoittivat pitäjiä huolehtimaan vähäosaisistaan. Samalta vuosisadalta löytyy tieto ensimmäisestä köyhäintuvasta Tenholassa. Kunnanhallitus otti köyhäinhuollon vastuulleen vuonna 1866.
Huonot sadot ja nälänhätä vaivasivat Tenholaa usein 1600-luvun kuluessa.
Seuraavan vuosisadan alkupuolella ei tilanne juurikaan parantunut: Suuren Pohjan Sodan ja Hattujen sodan aikana venäläisjoukot tallasivat sadon pilalle. Näitä sotia kutsutaan myös nimellä Isoviha (1700-1721) ja Pikkuviha (1741-43).

Myös vuodet 1867-68 olivat erityisen vaikeita ja kerjäläisiä liikkui paljon Tenholassa. Heistä huolehdittiin niin hyvin kuin voitiin ja samalla kyläläiset altistuivat lavantaudille, jota kerjäläiset toivat mukanaan. Lääkintäkeinoina olivat enimmäkseen viina, sauna ja suonenisku.
Isorokkorokote kehitettiin 1800-luvun alussa ja rokotuksesta huolehti yleensä seurakunnan lukkari.
Pelättyihin sairauksiin kuuluivat myös tuberkuloosi, tulirokko ja syfilis. Myös rutto kaatoi kansaa, etenkin vuosina 1710-1711, jolloin se levisi koko pohjolaan. 1800-luvulla kauhua herätti vuorostaan kolera.  1918-1920 Länsi-Uudellamaalla riehui Espanjantauti, influenssa, joka iski etenkin nuoriin ja työkykyisiin.
Lähin sairaala oli Turussa  ja samalla 1700-luvulla saatiin sairaala myös Helsinkiin. 1600-luvulta alkaen oli lepraan sairastuneet tenholalaiset viety Nauvon Själöhön.
Vuonna 1862 aloitti Karolina Liljegren kylän kätilönä. 1905 pestattiin kunnanlääkäri Bromarviin ja 1906 sai Tenhola apteekin.  Vuodesta 1928 lähtien oli Tenholalla ja Bromarvilla yhteinen lääkäri.

Sivistys

1600-luvun opetus oli käytännössä katekismuksen ulkoa pänttäämistä.
Seuraavalla vuosisadalla testasivat papit lukukinkereillä kyläläisten raamatun tuntemusta ja sisälukutaitoa. Tämä pani vauhtia lukutaidon oppimiseen, sillä oli noloa epäonnistua kuulusteluissa perheen ja naapureiden silmien edessä.
Vuonna 1763 alkoi Tenholassa rippikoulu. 1875 muodostettiin  kaksi kiertokoulua, joissa lapsille opetettiin uskontoa, historiaa, matematiikkaa, luku- ja kirjoitustaitoa. Koulut kiersivät kolmessa eri paikassa; jokaisessa opetettiin puolentoista kuukauden ajan.
Vuonna 1880 saatiin ensimmäinen kansakoulu. 1890-luvulla määrä kasvoi kolmella uudella, kun koulu aloitti Lindössä, Trollshovdassa ja Lappvikissa. Kymmenisen vuotta myöhemmin saivat Harparskog, Lindsby ja Svenskby omat koulunsa. Samaan aikaan perustettiin myös pitäjän yhteinen suomenkielinen koulu.  Enimmillään oli Tenholassa 35 koulua.
Peruskoulu Tenala-Bromarf experimentgrundskola, joka aloitti vuonna 1968, oli Dragsfjärdin lisäksi ensimmäinen laatuaan ruotsinkielisellä alueella.
Kansankirjastot Tenholassa ja Bromarvissa perustettiin 1800-luvun lopulla. Hanketta tuettiin yksityisvaroin ja lainausmaksuilla.  Kirjastot muuttuivat kunnallisiksi vuonna 1919.

 

Sota ja sotapalvelus

Kuningas Kustaa Vaasa (1523-1560) loi hallituskaudellaan värväysjärjestelmän, jonka mukaan voudit ja sotilaskommissaarit valitsivat sotapalvelukseen kelvollisimmat miehet kustakin pitäjästä.  Kaarle XI aikana (1660-1697) otettiin käyttöön pysyvä ruotuväki, mistä sotaväkilaitos sai alkunsa.
Jo Kustaa Vaasa ja hänen poikansa olivat ottaneet Suomesta väkeä laivastoonsa. 1685 Tenholan venekuntien tilat oli muutettu  osaksi ratsuväkeä ja jalkaväkeä. Vuonna 1606 lähti kylästä ratsuväkeen 8 miestä, 1636 heidän lukumääränsä oli noussut jo 40:ään.
Isovihan aikana vietiin Tenholasta 17 nuorukaista Venäjän armeijaan. Yksi sodan kiivaimmista taisteluista Ruotsin ja Venäjän laivaston välillä käytiin Rilaxin edustalla heinäkuussa 1714.  Pikkuvihan aikana koettiin kylässä venäläismiehitys.
Kustaa III:n venäläissodan aikana 1788-90 ottivat kyläläiset itse yhteyttä viholliseen, jonka sotalaivasto  oli Hankoniemen edustalla. Neuvonpidon tarkoituksena oli ehkäistä edellisten sotien kaltaiset hävitykset.
Suomen sodassa 1808-09 majoittui venäläiskasakoita Tenholaan. Sodan seurauksena maastamme tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjänkeisarikuntaa.
Krimin sodan aikana (1853-56) venäläiset kehittivät optisen sähkötysjärjestelmän, joka  osittain kulki Tenholan kautta. Tuolloin käytiin Hangon edustalla merkittävä meritaistelu venäläisten ja englantilaisten välillä. Englantilaiset olivat aikoneet valloittaa Hangon ja Tammisaaren, mutta eivät siinä onnistuneet.
Vuosina 1910-1913 oli Lappvikissa venäläinen sotalaivasto. Ensimmäisen maailmansodan aikana suomalaiset oli vapautettu asepalveluksesta.  Sodan loppuvaiheessa ottivat bolshevikit vallan Venäjällä.  Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917.

Sisällissota

Työväenliike kasvoi teollistumisen myötä. Tenholan kaltaisissa maaseutupitäjissä luokkaerot aatelisten ja torppareiden välillä olivat suuret. Maatyöläiset halusivat lyhyempiä työaikoja ja saivatkin sovittua tilanomistajien kanssa kesäksi yhdeksän tuntia, keväisin ja syksyisin kahdeksan sekä talvisin seitsemän tuntia pitkän työpäivän.
Vuosina 1916-17 perustettiin työväenyhdistykset Svenskbyhyn, Trollshovdaan, Lappvikiin ja kirkonkylään.  Maapäivävaaleissa 1917 etenivät sosialidemokraatit voimallisesti. Tenholassa äänesti 954 henkilöä SFP:tä ja 685 sosialidemokraatteja.
Suojeluskunnat perustettiin tukemaan järjestyksenpitoa väkivallan yleistyessä. Vastaavasti alettiin työväen puolella koota punakaarteja. 14.11. alkoi koko maassa suurlakko.
Jako punaisiin ja valkoisiin oli tapahtunut. Vuoden 1918 alussa otti punakaarti vallan Länsi-Uudenmaan kunnissa, mistä seurasi mm. Tammisaaren pormestarin murha. Tenholan punakaarti muodostettiin helmikuussa ja se lähti Tampereen taisteluihin. Monet kaatuivat, katosivat tai joutuivat vangiksi.
Valkoisilla oli Länsi-Uudellamaalla kaksi tukikohtaa, Svidja Siuntiossa ja Kirkkonummen Sigurds. Punakaarti piti maakuntaa otteessaan parin kuukauden ajan.
Huhtikuussa nousi  Saksan Itämeren divisioona maihin Hangossa 9500 miehen vahvuisena ja eteni kohti Helsinkiä. Tenholaan saksalaiset saapuivat 11. huhtikuuta ja heitä majoittui eri puolille kylää. Punaiset pakenivat ja myös osa valkoisista pysytteli  piilossa.
Maihinnousu vaikutti merkittävästi sodan kulkuun ja lopulta sen kääntymiseen valkoisten voitoksi.  Suojeluskunnat palautettiin pitämään järjestystä ja etsimään punaisia ja heidän asekätköjään.
Tammisaaresta muodostettiin punaisten sotavankien kokoamispaikka. Dragsvikistä vangit lähetettiin edelleen Suomenlinnaan.
Dragsvik oli vankileireistä pahamaineisimpia.  Arviolta 9000 punavankia internoitiin sinne ja heistä 3000 menehtyi.  Valkoiseen Sigurd-kaartiin liittyneitä tenholalaisia juhlittiin sankareina, kun he palasivat kotiin 28.4.1918.
Tenholan kirkon pihalle on pystytetty muistokivi kylän 53 menehtyneelle punakaartilaiselle. Kirkon sisätiloista löytyy ainon kaatuneen valkoisen muistolaatta.

Toinen maailmansota

Talvisodan rauhansopimuksen mukaisesti vuokrattiin Hankoniemi Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 30 vuodeksi.  8000 hankolaista sai jättää kotinsa, joihin muutti 30.000 venäläistä.
Sekä suomalaiset että venäläiset asemoivat puolustuksensa uuden rajan tuntumaan, joka kulki Hankoniemen poikki.  Raja sai nimekseen Harparskoglinjen.  Panssarintorjuntapesäkkeiden ja betonibunkkereiden jäänteitä on näkyvissä yhä tänä päivänä.
22.6.1941 aloitti Saksa sodan Neuvostoliittoa vastaan ja pommitti samana iltana Hankoa.  Oma Jatkosotamme alkoi paria päivää myöhemmin Neuvostoliiton pommitettua useita kaupunkejamme.
Harparskog-linjalla käytiin lähinnä asemasotaa. Sen sijaan saaristoalueella, kuten Bengtskärissä heinäkuussa 1941, käytiin ankaria taisteluja.
Tammisaarelaiset  evakuoitiin useiksi kuukausiksi ja myös moni Bromarvin ja Tenholan asukas muutti kotoaan turvallisemmille seuduille.
Elokuussa saivat suomalaiset Harparskog-linjan puolustajat vapaaehtoisia vahvistusjoukkoja Ruotsista.  Hanko vallattiin takaisin 3.12.1941.

 

Kirkko

Keskiaikaiset harmaakivikirkot rakennettiin etelä-Suomeen 1300-1400 luvuilla. Tenholan kirkon uskotaan olevan niistä vanhimpia. Kirkko on pyhitetty  Norjan kuninkaalle, St. Olofille, joka toi kristinuskon Pohjolaan.
Katon kauniit holvit samoin kuin päätyikkunat  ovat mitä todennäköisimmin Petrus Murator de Kymitton työtä 1400-luvulta. Kellotapulin kivinen alaosa on vanhaa perua kun taas puisen yläosan viimeisteli turkulainen kirkonrakentaja Anders Piimänen vuonna 1761.  Pienempi kirkonkelloista on Suomen vanhin ja peräsin 1100-luvulta.
Pylväsmaalaukset ovat tuntemattoman taiteilijan käsialaa noin vuodelta1675, ajalta, jolloin  puritanismin vaatimuksesta kirkot yleensä kalkittiin valkoisiksi.
Paria vuosikymmentä aiemmin oli Anna van Handen Olsbölen kartanosta lahjoittanut kirkkoon saarnastuolin.
Suuri maalaus on kopio Michelangelon Viimeisestä ehtoollisesta. Alkuperäinen kopio oli peräisin vuodelta 1625 ja sen tuhouduttua  maalaus korvattiin uudella1839.
Urut on saatu ratsumestari Tengströmin lahjoituksena vuonna 1885.
Saarnastuolin ja alttarin välisiä istuimia kutsutaan kääntöpenkeiksi. Papin toimittaessa alttaripalvelusta saattoi kirkkoväki istua eteenpäin kääntyneenä. Vastaavasti oli mahdollista  kääntyä saarnastuolia kohti, kun pappi  nousi sinne saarnaamaan.
Kirkon sakastista löytyy kaksi arvokasta muistotalulua, epitafia. Niistä toinen, kalkkikivestä valmistettu, on tehty  vuonna 1603 Mecklenburgissa.
Toinen taulu on puinen ja esittää polvillaan olevaa pappi Jonas Petrejusta, joka 1680-luvulla laitatti taulun  isänsä, Petrus Ingemarin kuoltua.

Pappila, Tenala Prästgård on rakennettu uudelleen lukuisia kertoja. Isovihan aikana pakeni kirkkoherra Ruotsiin ja tilan rakennukset rappeutuivat. Osan pappilasta tuhosivat venäläiset.  Uusi päärakennus valmistui 1741 ja sekin on rakennettu uudelleen vuonna 1835.

 

Elinkeinoelämä

Maanviljelys ja kalastus

Kalastus oli maanviljelyksen ohella entisaikoina Tenholan tärkeimpiä tulonläheteitä.
Nuotalla pyynti, varsinkin talvisin, oli yleistä aina 1800-luvulle saakka.
Tenholan vesissä oli runsaasti kalaa. Vuoden 1683 reduktiopöytäkirjassa määrätään Tenhola maksamaan veroa kalanpyynnistä.
Kaskenpoltolla saatiin hyvää viljelysmaata ja menetelmää jatkettiin1800-luvulle saakka. Vuoroviljely puolestaan otettiin käyttöön jo1500-luvulla.
Tavallisesti viljeltiin ruista ja ohraa, samoin kauraa. Vehnä mainitaa Bonäsissä ja Krokbyssä 1600-luvulla. Muita viljelyskasveja olivat herne, erityyppiset  pavut ja humala, jolla saattoi myös maksaa osan veroista.
Lanttu ja nauris olivat tavallisimpia juureksia ennen perunaa, joka esiteltiin Inkoon Fagervikissä 1700-luvulla. Perunasta tuli nopeasti suosittu; Tenholassa sen viljely nelinkertaistui 1800-luvun alkuvuosikymmeninä.
Pellava ja hamppu olivat myös yleisiä, niitä hyödynnettiin mm.kalastusvälineiden valmistuksessa.

Tuulimyllyt yleistyivät 1700-luvulla, mutta jo 1647 oli rakennettu ensimmäinen tuulimylly Mälsarbyhyn. Tänä päivänä voi vielä ihmetellä Pargasin tilan tuulimyllyä. Koskenkylällä oli toimiva tuulimylly aina 1800-luvulle asti.
1800-luvun lopulle saakka maitoa ja voita tuotettiin lähinnä omiksi tarpeiksi, kunnes maitotuotteita alettiin viedä Hangon meijeriin. Vuonna 1910 perusti sveitsiläinen E. Stäuber Tenholaan oman meijerin.  1930-luvulle tultaessa oli Tenholassa koko maan toiseksi suurin juustotuotanto. Tenholan meijeri joutui Valion haltuun 1950-luvulla ja se lopetettiin 1987.

Sahat ja rautaruukit

Entisaikoina ei ymmärretty metsien arvoa; niistä katsottiin olevan lähinnä vain vaivaa. Kaskenpoltto oli tehokas tapa metsien hävittämiseksi.  Vasta 1800-luvulle tultaessa  alettiin kaskenpolttoa rajoittaa.
Puu oli myös vientitavara; kuninkaallinen puuvarasto Tukholmassa oli merkittävä ostaja. Lähiseudun rautaruukit tarvitsivat myös paljon puuhiiltä.
Terva oli yksi puusta saatu vientiartikkeli, puu rakennusmateriaalina oli haluttua etenkin Hollannissa ja Englannissa.
Tammipuu kelpasi hyvin venerakenukseen. Tenholassa valmistettiin monia aluksia merenkulkijoita ja kauppamiehiä kun oltiin. Isovihan aikana rakensivat venäläiset omaa sotalaivastoansa suomalaisesta puusta.  Suomenlinnassa rakennettuihin aluksiin vietiin puuta Tenholasta 1700-luvulla.

Lindön kartanoon perustettiin Tenholan ensimmäinen saha vuonna 1615. Suurin saha oli Skogbyssä, sen perusti1670- luvulla majuri E. B. Jordan. Vuonna 1686 tilalle tuli Carl Billstenin rautaruukki. 1700-luvun alussa Skogby joutui Hisingin perheen omistukseen ja paikalle perustettiin nyt vuorostaan höyrysaha.  Fiskars otti tämän sahan haltuunsa v.1891 ja se toimi vuoteen1987.
Koko 1800-luvun ajan Tenholaan perustettiin uusia sahoja.

Länsi-Uudellamaalla oli rautaruukkien tarvitsemat metsä-ja vesivarat sekä satamia. Niinpä monet Suomen rautaruukeista saivat alkunsa juuri täällä, vaikka itse rautamalmi pääosin tuotiin Ruotsista.
Kosken ruukki Perniössa perustettiin v.1679. Se yhdistyi myöhemmin Fiskarsiin ja toimi vuoteen 1866 asti.

Näse Gårdin maille 1730 perustettu ruukki siirtyi sekin myöhemmin Fiskarsin omistukseen ja lakkautettiin 1895.

Johan von Julinin vuonna 1840 Trollshovdaan perustamaan rautaruukkiin kuului myös vesivoimala ja metsäalueita. Tämänkin ruukin  omisti myöhemmin Fiskars ja se toimi vuoteen 1915 saakka.

Kauppa ja laivanrakennus

Tenholassa rakennettiin laivoja ja käytiin kauppaa Tukholman ja Tallinnan kanssa. Seudulta vietiin etenkin puutavaraa ja kalaa ja vastaavasti tuotiin siemenviljaa ja suolaa.
Kustaa Vaasa oli perustanut Tammisaaren 1546 ja paria vuotta myöhemmin Hensingin kilpailemaan kaupasta Tallinnan kanssa.
Suuri Pohjan sota pysäytti kaupankäynnin Baltian suuntaan. Venäläiset takavarikoivat tenholalaisten laivat ja hävittivät metsät. Sodan päätyttyä kyläläisten piti ostaa kuljetuskapasiteettia  Ahvenanmaata myöten.
Vuonna 1809 tuli Suomesta Venäjän suuriruhtinaskunta.  Kauppaa Tukholman kanssa oli lupa jatkaa entiseen tapaan; tuontitavarana olivat nyt sokeri, kahvi ja tupakka.
1800-luvun lopulta lähtien tenholalaisia purjehti Englantiin, Välimerelle, Arkangeliin ja  Atlantin tuolle puolen.
Kauppaa käytiin etenkin markkinoilla, joita pidettiin vuosittain eri puolilla Etelä-Suomea. Suurimmat olivat Heikinmarkkinat Turussa 19.tammikuuta.  Huomattavat markkinat olivat myös Pernajassa, Halikossa ja Uskelassa. Tenhola sai omat markkinansa Stocksuddiin vuonna 1747.

Käsityöläisistä yrittäjiksi

Nykyään Tenholassa kukoistaa pienyrittäjyys, joka sai alkunsa jo 1500-luvulla.
Käsityöläisammattien määrää rajoitettiin seuraavalla vuosisadalla; vain suutarit ja räätälit  saivat luvan harjoittaa ammattiaan.

Vuonna 1682 aloitti Krister Mattsson pitäjän räätälinä ja 1693 salli Raaseporin kihlakunta seppien, muurareiden ja kirvesmiesten ammattikunnat.  Vuonna 1740 tuli kiskolaisesta Matts Simonssonista Tenholan kyläseppä.
Pellavan viljely oli yleistä Tenholassa ja paikkakunnalle alkoi muuttaa kutojia. Erik Palinista tuli virallinen kyläkutoja vuonna 1760.
Vuodesta 1832 aina seuraavalle vuosikymmenelle saakka Tenholassa toimi naisten käsityökoulu, jossa opetettiin pellavankudontaa.

 

Yhdistystoiminta

Nykyisen Tenholan yhdistyksistä lienevät aktiivisimpia  kylätoimikunta, yrittäjäyhdistys, Martat, Tenholan Nuorisoseura sekä Mopoklubben Racerborg.  Nuorisoseura aloitti  vuonna 1905 ja sen omistuksessa on Bygdegården, joka vihittiin käyttöön vuonna 1935.
Tenala Marthaförening on perustettu 1899, samana vuonna, jolloin itse Marttaliike aloitti Suomessa. Yhdistys osti kirkonkylältä vuonna 1937 lukkari Lindqvistin talon, josta tehtiin kotiseutumuseo.
G.R. Lindqvistin nuorin tytär Hilda oli vuokrannut taloa Tenholan postille 1891 ja muutama vuosi myöhemmin vuokralle tuli myös Tenholan puhelinkeskus. Vuonna 1921 muuttivat molemmat  Sockenbackaan. Tenala Marthaförening osti talon huutokaupassa Hilda Linqvistin kuoltua.
Lukkarintupa ja lato ovat museoalueen ainoat alkuperäisrakennukset. Pitäjämakasiini vuodelta 1787 tuotiin alueelle 1940-luvun lopulla.  Aitta ja paja ovat peräisin Gennarbystä.  Esiintymislava rakennettiin vuonna 1961 ja se kunnostettiin kymmenisen vuotta myöhemmin.  Kellotapuli ja vellikello on tuotu Mälsarbystä.

 

Lähdekirjallisuus

-  Ekberg, Henrik: I borgens skugga – Västnyland från forntid till nutid, Ekenäs 2006.
-  Gustafsson, Anja: Tenala gamla byar. Ekenäs Tryckeri Ab 2008.
-  Holm, Rolf: Finlands järnbruk i ord och bild. Eget förlag Rolf Holm, Vasa.
-  Härö, Mikko, Fil.kand: Kulturhistorisk inventering av byggnader och landskap i Västra Nyland. Västra Nylands regionplansförbund1993.
-  Lindberg, Börje & Lindström, Anders: Tenala kyrka 1329 – 1991. Hangö tryckeri Ab 1991.
-  Lindberg, Camilla & Magnus: Raseborg – en stad blir till. Schildts förlag 2008.
-  Lindholm, Sture: Bondebygd väster om Pojoviken. Ekenäs Tryckeri Ab 2009.
-  Lindroos, Kathy: Tenala Marthaförening Jubileumsskrift 1899-1999. Ekenäs tryckeri Ab 1999.
-  Nikula, Oscar: Tenala och Bromarf socknars historia del I och II. Helsingfors 1938. Nytryck Ekenäs tryckeri Ab 1986.
-  Söderlund, Birger: Hembygdsbok för Västnyland. Ekenäs Tryckeri Ab 1955.
-  Tenala Byaråd: Tenalablade. Utkommer 2 ggr per år.
-  Valtonen, Anita: Torp och torpare i Karsby med omnejd. Ekenäs 2009.
-  Projektet regional turismutveckling i västra Nyland: Västnyländsk guide. Lena Selén, redaktör, Niklas Andersson, projektledning & ombrytning.
-  http://www.kulturmiljo.fi/read/asp/rsv_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=3987
-  Finlands historia, Johan Nilsson. Föreläsning vid Axxell, Raseborg guidekurs hösten 2009.
-  Länsi-Uudenmaan historia, Torsti Salonen. Föreläsning vid Axxell, Porkala guidekurs hösten 2010.
-  www.uvf.fi/bin/view/Uppslagsverket/WebHome
-  www.wikipedia.com